Palkitsevampaa kuin olisin voinut uneksia

Mitä kirjoittajalukio on minulle antanut?
Missä olisin, jos en olisi tullut kirjoittajalukioon?
Mitä ihmettä teen, kun valmistun kirjoittajalukiosta ensi viikolla?
(Abin ajatuksia kaksi viikkoa ennen valmistujaisia.)

Olisi ehkä liioiteltua sanoa, että asuisin sillan alla, mikäli en olisi päässyt kirjoittajalukioon sisään. Siihen aikaan en olisi ymmärtänyt, mistä kaikesta jään paitsi, mutta kun katsotaan viikon päässä häämöttävää lakkiaistapahtumaa (kyllä, jäi ehkä vähän viime tippaan muutama tehtävä), en todellakaan osaa sanoa, missä olisin, jos en sitten kirjoittajalukiossa. Missä olisinkin, se olisi väärä paikka minulle.

Olen saanut kirjoittajalukiosta käsittämättömän paljon oppia, innostusta ja kannustusta, ihania ystäviä ja paljon loistavia kokemuksia. On ollut ilo ja onni päästä työskentelemään nuorien kanssa, jotka jakavat intohimoni kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen. Työskentely kirjoittajalukiossa on ollut monipuolisempaa kuin olisin voinut edes ajatella ja palkitsevampaa kuin olisin voinut uneksia.

On mahdotonta puhua kirjoittajalukiosta ilman kirjoittajaopettajaamme, Inkaa. Olen useamman kerran viitannut kirjoittajaopiskelijoihin ankanpoikasina, jotka seuraavat Inkaa kaikkialle. Eikä se ole vieläkään vanhaksi mennyt kuvaus. Inka ruokkii meitä (lähinnä opeillaan), pitää meidät linjassa (niin hyvin kuin pystyy) ja ymmärtää, ettemme ole syntyneet sulkakynä kädessä (kuten hän).

Olemme päässeet yli täydellisistä epätoivon hetkistä ja onnistumiset ovat jääneet kirkkaina mieleen.

Oma suosikkini on kun abivuonna (kyllä niitä onnistumisia tulee aiemminkin, älkää surko) korjasimme erästä tekstiäni Inkan kanssa äidinkielen kurssia varten. Istuimme vierekkäin tyhjän historianluokan perällä ja keskustelu oli lähinnä myötämielestä yninää:

”Korjaa tuo. Just se.”

”Mmmm, ja tämä.”

”Kyllä, juuri se. Kyllä sä tiedät, mitä mä ajattelen. Oppimista on tapahtunut.”

Yksi vastaus alussa esittämiini kysymyksiin voisi siis olla: en tiedä. Toinen – rehellisempi – vastaus on: en halua ajatella sitä vaihtoehtoa, etten olisi päätynyt juuri tähän lukioon.

1. Olen saanut täältä niin paljon eväitä tulevaisuuteen, että määrää on mahdotonta laskea. (Älkää tuomitko. Minulla oli lukiossa lyhyt matematiikka ja senkin pääsin vain juuri ja juuri läpi!)

2. Sillan alla asuminen on ihan validi vaihtoehto taas tässä kohtaa, kun olen lähdössä.

3. Luultavasti itken. Itken paljon, hartaasti ja huolella. Minä itkin myös penkkareissa! Olin se vesiputous siellä lavalla, jos kakkoset ja ykköset muistavat minut.

Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kirjoittajalukiosta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä on paras – ja ainoa – paikka mitä kirjoittamisesta nauttivalle nuorelle tulisi suositella. Unohtakaa ne isot kaupungit ja tulkaa tänne! Tarjoamme teille ehkä jo ensi vuonna ankka-asut, jotta voitte vaaputtaa hyvillä mielin Inkan perässä kirjaston perällä sijaitsevaan kirjoittamisluokkaan ja saada kaiken, mitä toivoa voi.

Nea Malinen (19K)

Share