Ysiluokkalainen on vielä aika hämillään elämästä, epävarma taidoistaan ja toiveistaan – mutta täysin varma siitä, ettei kotikylän lukio ole häntä varten.
Ysiluokkalainen tykkää kirjoittamisesta, on tykännyt jo jonkin aikaa. Keskustelu opon kanssa sekä intensiivinen googlaaminen tarjoavat ysiluokkalaiselle toisen vaihtoehdon.
Vaihtoehdon nimi on kirjoittajalukio Oriveden lukiossa. Hakujen yhteydessä käydään tutustumassa niin Oriveden lukioon kuin kaupunkiin; jo pelkkä paikkakunta on päijäthämäläiselle ysiluokkalaiselle tuntematon. Orivesi vaikuttaa mukavalta paikalta. Isompi kuin kotikylä, pienempi kuin moni muu kaupunki.
Ysiluokkalainen jää odottamaan. Kesäkuussa ysiluokkalaiselle, jota ei oikeastaan voi enää kutsua ysiluokkalaiseksi, soitetaan. Kahden kuukauden kuluttua on edessä muutto. Lukio jännittää, mielikuvat kanssaopiskelijoista vaikuttavat uhkaavilta, mutta elämä tuntuu nyt olevan jossakin suunnassa.
Tyyris mutta timanttinen taival
Lukio oli huolistani huolimatta minulle oikea valinta. Käsitys elämäni ammatillisesta suunnasta ei järkiintynyt vielä kolmessa vuodessa, mutta nyt pohjalla on lukio-opinnot ja keväällä todistus rankasta uurastuksestani. Joten hei te tietämättömät ja elämässä eksyneet: lukion voi oikeasti käyttää ihan vaan lisäaikana tulevaisuuden aikatauluttamiselle. Kalliiksihan se tulee (kirjojen lisäksi rahaa nielevät muun muassa asumiskulut), mutta mikäpä tässä maailmassa ei kallista olisi? Lukiosta on loppupeleissä kuitenkin runsaasti enemmän hyötyä kuin haittaa.
Lukion perusrakenne on lähes jokaisessa suomalaisessa lukiossa sama, mutta erikoislinjojen avulla voi omaa lukioaikaansa muokata omanlaisekseen. Voit aivan hyvin käyttää lukiovuotesi niin, että pyrit pääsemään sieltä kolmessa vuodessa pois, hyvillä arvosanoilla ja normaalilla määrällä kursseja. Mutta jos olet kiinnostunut jostain erityisestä asiasta – sanotaan vaikka kirjoittamisesta –, voi olla antoisampaa viettää kolme post-peruskouluvuotta tekemällä jotain, mikä on oikeasti kivaa.
Henkilökohtaisia saavutuksia uusilla kokemuksilla
Kirjoittajalukiolla on tarjottavanaan suuria mahdollisuuksia, vaikka koulu onkin pieni. Vaikka en sitä hakiessani osannut edes arvata, pääsin kaikkien kahdeksantoista kirjoittamiskurssin lisäksi kokeilemaan luovia taitojani hieman erilaisissa taideaineisiin laskettavissa projekteissa. Yksi taiteidenvälinen kurssi koostui opettajajohtoisesta musikaalikäsikirjoituksen rakentamisesta ryhmässä, ja pääsin jopa näyttelijäksi ilmaisutaidon musiikkiteatteriproduktiossa.
Itse kurssivalikoimassa saadaan rustata kuunnelma sekä lyhyt näytelmäkäsikirjoitus, ja antologioita olemme tehneet ainakin kaksi. Vain oma kiinnostus, aika ja jaksaminen rajoittavat tekemisen määrää – ja jos kaipaa vielä jotain erityistä, voi siitä vinkata opettajalle. Liki kaikki ideat, realismin rajoissa, ovat toteutettavissa.
Lukiossa on päässyt kokeilemaan omia rajojaan. Itse en ole koskaan ollut hyvä saamaan tekstejä päätökseen, mutta lukion toisena vuonna, wanhojen ja kaiken muun stressaavan keskellä, sain yhden pitkän prosessin tekstin likipitäen päätökseen. Kolmoselle se vei, mutta kyllä se teksti loppujen lopulta valmistui.
Kurssivalikoima on monipuolinen ja opetus henkilökohtaista, joten jokainen oppii kirjoittamisen taitoja lähes huomaamatta, kirjoittamistaustasta riippumatta. Olen itse oppinut eniten uusia tekniikoita asiakirjoittamisen sekä draaman kursseilla. Kiinnitän tarkemmin huomiota sanavalintoihini ja kieleni on rikkaampaa kuin ennen, osaan hahmottaa tekstin rakenteen vähemmällä vaivalla, nautin editoinnista (… no, tiettyyn pisteeseen). Uskon löytäneeni oman kirjallisen ääneni tähän elämäni vaiheeseen, enkä arkaile uusien asioiden makustelua kirjoittamisen saralla. Syväluotaavan oppimisen lisäksi olen löytänyt uutta intoa muun muassa lyyristen tekstien tutkimiseen sekä niihin tarttumiseen.Yleislukion penkillä olisin jättänyt monet tekstit ideatasolle.
Muutakin kuin rutiinia
Helsingin kirjamessut olisi pysynyt täysin tuntemattomana tapahtumana, jos minua ei ensimmäisenä vuonna oltaisi sinne koulun puolesta kuskattu. Syksyn kirjamessujen lisäksi kirjoittajalukiolaiset viedään keväällä Helsinkiin kustantamoreissulle, ja pitkin vuotta pari kertaa teatteriin. Kulttuurikylpy on taattu koulurakennuksen ulkopuolellakin.
Lisäaktiviteetit tekevät lukiosta vähintään 38 % siedettävämmän kokemuksen. Reissujen omavastuukaan ei kirpaise niin paljon, kun seura on hyvää ja samanmielistä, ja teatterilippu kuitenkin huomattavasti halvempi, kuin se sooloreissulla olisi ollut.
Arkista ja akateemista oppia
Nyt on ylikäytettyjen latteuksien aika.
Voin sanoa varmaksi sen, etten ole samanlainen ihminen kuin kolme vuotta sitten. Voin sanoa varmaksi myös sen, että olen oikeasti ylpeä itsestäni sekä päätöksestäni olla kerrankin rohkea ja lähteä Orivedelle. Olen viisaampi, itsetietoisempi sekä parempi pyytämään ja ottamaan vastaan palautetta kuin yläasteella. En vieläkään ole itsevarmuuteni huipussa, mutta silti paljon korkeammalla kuin koskaan ennen. Minulle teki ihan älyttömän hyvää lähteä opiskelemaan +2h ajomatkan päähän kotoa.
Kirjoittamisen kursseilta on tarttunut oppeja lähes kaikkiin oppiaineisiin sekä myös lukion jälkeiseen elämään. Kaikki kurssit, kurssisisältöön katsomatta, ovat lisänneet ymmärrystä ja työvälineitä jokapäiväiseen kirjoittamiseen ja puhumiseen. Kirjoitustausta on vahvistanut luottoa omiin kykyihin yo-kokeissa. Ja näyttäähän se hyvältä ansioluettelossa. Kirjoittamisprosessi on iskostunut selkärankaani ja jättänyt jälkensä jokaiseen tekstiin, jota olen lukiossa ja vapaa-ajalla työstänyt. Kyky prosessoida omaa tekstiä monitasoisesti on ollut korvaamaton lisä kirjoitustaitoihini.
Oriveden lukio on juuri sopivan kokoinen paikka jokaiselle egolle, ujolle sielulle ja luovalle mielelle. Täällä saa testata kykyjään tai pysyä kuoressaan, jos se tuntuu itselle parhaalta. Kirjoittajalukio on turvallinen paikka kasvaa ihmisenä ja kehittää samalla taitojaan kirjoittajana sekä rakastua tuttuun lajiin täysin uusilla tavoilla.
Saara Tarkkanen (16K)
