En tiennyt yhtään, mitä halusin tehdä peruskoulun jälkeen. Istuin koulun penkillä, näytin ulkoapäin rauhalliselta kuin viilipytty, mutta sisältä olin aivan paniikissa. Kuten kaikille yseille, meille esiteltiin hirveä liuta vaihtoehtoja, mutta yksikään ei kuulostanut sopivalta. Lähdin siis omin päin googlaamaan paikkaa, jossa voisi opiskella kirjoittamista ja löysinkin sellaisen. Se kuulosti aivan minulle tehdyltä, mutta en ollut koskaan kuullutkaan siitä aiemmin. Koska eihän helsinkiläinen minnekään muualle voisi haluta opiskelemaan…
Muistan yhä mitä oma oponi sanoi, kun kerroin että tänne minä haen. “Ethän sinä nyt sinne Siperiaan voi lähteä!” Jep. Olen kuitenkin elävä todiste siitä, että kaikki helsinkiläiset eivät ole sellaisia! Mutta tosiaan, kukaan ei halunnut että haen näin kauas ja omaa päätöstäni oli toisaalta aika vaikea perustella. Tietoa ja kokemuksia Kirjoittajalukiosta ei löytynyt hirveästi ja lopulta hain lähinnä toiveajattelun ja Demin kommenttien pohjalta. En kuitenkaan pettynyt, koska muuten en olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä.
Tosiaan, en pettynyt ollenkaan. Olen aina saanut ihan hyviä numeroita, mutta en ole tykännyt opiskelusta. Kirjoittajalukiossa se ei oikeastaan haitannut, koska pääsin tekemään sitä mitä oikeasti halusin. En aio valehdella ja sanoa, että se on aina helppoa ja kivaa. Mutta olen päässyt kokeilemaan niin paljon kaikkea uutta ja oppimaan asioita, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Ehkä parasta on, että sen on saanut tehdä ihan mahtavassa porukassa. Ja vaikka minusta ei saa orivesiläistä millään, kyllä nyt surettaa kun muutan pian takaisin Helsinkiin.
Ida Maijala (17K)
