Jee Orivesi, jee kirjoittajalukio!

Kun muutin Orivedelle, ensimmäinen viikko oli raskas. Uusi ympäristö, uudet rutiinit ja uudet ihmiset hämmensivät pientä Jonnaa.

Onneksi Oriveden lukiossa on ihanan lämmin tunnelma ja saatoin luottaa siihen, että keltä vain pystyi pyytämään apua ja tukea. Selvisin sellaisista minulle ahdistavista tilanteista kuten matikan ja liikunnan tunneista ymmärtäväisten opettajien avulla.

Ärsyttää valtavasti kirjoittaa tällaista ihanaa pullantuoksuista, kiitos Jumala, #blessed-tyylisiä juttuja, mutta tällainen oli ensikuvani Oriveden lukiosta ja koen tarpeelliseksi jakaa sen.

Mites se kirjoittajalukio?

Se Oriveden lukiosta, siirrytään oikeasti kiinnostavaan aiheeseen eli kirjoittajalukioon!

Minusta parasta kirjoittajalukiossa on se, että viimein on lupa ja sellainen mukava pakko kirjoittaa valmiita tekstejä. Kavereilta ja asiansa osaavalta kirjoittamisen opettajalta saa palautetta ja vinkkejä.

Ei mikään kopiokone

Ennen tänne hakemista äidinkielenopettajani ilmaisi huolensa siitä, että tämä olisi vain kirjoitustehdas, jossa riisuttaisiin kirjoittajilta heidän uniikki kirjoitustyylinsä ja luotaisiin oppikirjan mukaan kirjoittavia robotteja, jotka eivät erottuisi toisistaan eivätkä massasta.

Kaikella rakkaudella vanhaa äidinkielenopettajaani kohtaan, voin kertoa: hän huolehti turhaan.

Täällä meitä nimenomaan rohkaistaan kirjoittamaan omalla tavallamme. Opiskelemme kirjoittamaan monipuolisesti, ja se on tuonut varmuutta omaan ääneen ja auttanut kirjoittamaan parempaa tekstiä.

Ammattilaisten muistelmia

Kirjoittajalukion ylimääräisistä aktiviteeteista, kuten teatterikäynneistä ja kirjamessuilla vierailusta, pidän eniten kirjailijavierailuista. On inspiroivaa kuulla ammattikirjoittajien ajatuksia kirjoittamisesta, kertomuksia uran alkuvuosilta ja toiminnasta kustantajan kanssa.

Mielenkiintoista ovat vierailut kustantamoissa, jossa meille kerrotaan kirjojen julkaisemista, koen sellaiset tilanteet varsin hyödyllisiksi.

Näistä ylimääräisistä häppeningeistä on mahdollista saada kurssisuorituksia, ja kurssisuoritukset ovat kuulemani mukaan lukiossa euroja arvokkaampaa valuuttaa.

Outolintujen pesä

Lukion aikana omasta ryhmästä tulee tiivis porukka. Yllättäen ei olekaan luokkansa ainoa vapaa-ajallaan kirjoittava sekopää, vaan ympärillä on useita samanlaisia kahjoja, joiden kanssa juttu luistaa aiheesta kuin aiheesta.

Missä tahansa muualla keskustelu siitä, kuinka ihminen kannattaisi tappaa, koettaisiin hyvin huolettavana, mutta kirjoittajalukiossa keskustelu on perin arkipäiväinen ja mielikuvituksellisia neuvoja satelee joka suunnasta.

Jännetuppitulehduksia kirjoittamiskursseilta

Kirjoittamisen kurssit ovat valopilkkuja rankan peruslukion arjessa. Tämä ei tarkoita sitä, että kirjoittamiskurssit olisivat helppoja. Päinvastoin. Kirjoittamiskurssien työmäärä saattaa toisinaan tuntua ylitsepääsemättömän suurelta. Mutta siitä huolimatta kaiken saa tehtyä, kun vain päättää aloittaa.

Tärkeintä ei ole minkälaista roskaa paperille syytää, vaan että sitä syytää. Vaikka tietysti, jos teksti on pelkkää roskaa, saattaa siitä saada hieman karua palautetta. Mutta senkin kestää, koska ei kirjoittamisessa kehity, ellei koskaan saa rakentavaa palautetta.

Sinä juuri nyt: ”Kerro jo niistä kursseista!”

Kirjoittamiskursseissa on loistavia ja hauskoja helmiä, kuten proosa, ja päänsärkyä aiheuttavia, tosielämään valmistavia kursseja, kuten asiakirjoitus. Sitten on niitä, joista selviää vaihtelevalla menestyksellä, siis lyriikkaa, draamaa ja oman kirjoittamisen kurssit.

Oman kirjoittamisen kurssit – eli KIO-kurssit – kuulostavat varmasti hauskalta, minun mielestäni ne ovatkin. Mutta niiden sisältämä työmäärä ei ole luokkaa ”raapustin nyt jotain tähän, onko hyvä?” vaan ennemminkin ”olen työstänyt tätä vuoden, eikä tämä ole lähelläkään valmista eikä ollenkaan hyvä”.

KIY1-kurssi on valtava ilonpilaaja. KIY1 on äidinkielen kurssi, joka on miellyttävällä nimellä naamioitu mukavaksi kirjoittamisen kurssiksi. KIY1 lienee ansa, johon kannattaa astua, sillä siellä mieleen muistuu sellaisia kieliopin sääntöjä, jotka varmistavat, että KIO2-3 eivät vie opiskelijarukalta henkeä.

Niin paljon hyviä puolia, ettei huonoista kannata välittää

Minua on informoitu siitä, että tämä teksti ei kuulosta kovin houkuttelevalta vaan ennemminkin siltä, että se tuhoaa sen pilvilinnan, jona kirjoittajalukion on tähän asti nähnyt. Mutta ihan oikeasti, tämä ei ole maksettu mainos, kirjoittajalukio on se unelmien täyttymys! Kaikki riippuu omasta asenteesta. Ei kirjoittamisen ole pakko olla niska limassa työskentelyä. Se on sellaista vain, jos itse teet siitä sellaista. Sinä päätät kuinka paljon jaksat ja tahdot teksteihisi käyttää aikaa ja millaisen omasta tekstistäsi teet.

Suosittelen ehdottomasti hakemaan kirjoittajalukioon. Opit kirjoittamaan oikeasti, tulevaisuutesi kirjallisuuden parissa selkeytyy, saat osaavia palautteenantajia teksteillesi, saat tukea ja ymmärrystä samankaltaisilta ihmisiltä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ja saat vielä valkolakinkin päähäsi! Mitä muuta kirjoittava lukiolainen voisi kaivata?

Jonna Oksa (16K)

Share